Buggin juurille Micael Brobeckin ohjauksessa

Kävin eilen Käpylässä Helsingin tanssikurssien organisoimassa Bugg-viikonlopussa kahden kaksoistunnin verran.  Alkeistunnin jätin väliin, mutta ehkä olisi ollut hyvä olla jo silloin paikalla … Opettajaksi oli saatu ensimmäistä kertaa Suomeen Ruotsin bugg-guru, 70-vuotias Micael Brobeck. Tänään sunnuntaina Micael pitää uudelleen kolme kaksoistuntia. Tuomisen Hanna käänsi Micaelin sujuvan englannin loistavasti simultaanisti niin, ettei kääntäminen oikeastaan edes hidastanut opetusta. Kaiketi kääntäminen on vieläkin tarpeen?

Mutta olivatpa nämä erilaiset bugg-jatkotunnit. Muita kuvioita ei tunneilla käytännössä tarvittu (=sallittu) kuin tytön vasen käännös. Tunnit alkoivat juttelulla, jossa Micael kertoi buggin perusolemuksesta. Ehkä keskeisimpänä asiana – ja tämä kohdistui erityisesti miehiin – hän piti jatkuvaa musiikin pulssin vartaloon synnyttävää sykettä (swing, sväng, svengi). Totta onkin, että suomalainen mies buggaa usein ilman havaintoakaan sykkeestä vartalossa. Yleisemmin Micael korosti vanhaa totuutta, ettei kuvioiden määrä ole oleellinen vaan se kuinka hyvin ne teet. Hän kertoi esimerkin valmentamastaan junioriparista, joka voitti Ruotsin mestaruuden, vaikka teki kilpailussa vain alkeiskurssilla opetettavia kuvioita. Kursseillaan hän ei opeta huippupareillekaan kuvioita, vaan nimenomaan perusasioita, kuten sykettä, vartalon käyttöä (vientiä, vasteita) ja askellusta. Naisille perussanoma taisi olla: Mitä sitten teetkin, tee se viehättävästi, hurmaa viejäsi.

Micaelin lähtökohta vaikutti olevan, että suomalaiset buggaavat väärin, siis tallovat menemään ilman sykettä ja seksikkyyttä. Tuskin hän siinä kovin väärässä on. Oikeastaan se on varsin ymmärrettävää, koska bugg on vain yksi yli kahdestakymmenestä tanssilajistamme. Laaja lajikirjo lavoilla on tavallaan hieno asia ja tuo vaihtelua tanssi-iltaan. Samalla se kuitenkin vie käytännössä usein mahdollisuuden syventyä niihin asioihin, jotka lopulta tekevät tanssista ”taivaallisen” hienon kokemuksen. Viime vuosina lavoille on tullut useita uusia tansseja, eikä loppua ole näkyvissä. Ulkomaiset vaikutteetkaan eivät tunnut riittävän, vaan kansanperinteestä kehitellään uusia tansseja ja tyylejä. Hienoa sinällään, mutta jossakin saatettiin jo ohittaa mielekkyyden raja. Jatkuvasti lavatanssikouluissa- ja seuroissa opetettavia lajeja ovat ainakin valssi, hidas valssi, tango, vanha tango, hitaat, foksi, rumba-bolero, cha cha, samba, humppa, salsa, bachata, polkka, masurkka, jenkka, fusku, swingpolkka, lava-jive, bugg ja nykyään myös west coast swing sekä argentiinalainen tango.

Aloitimme askelluksesta. Miehen askelhan on vapaa, joskin Suomessa vapaata askellusta näkee lavoilla lähinnä nuorilla miehillä. Suomalainen mies siis pääosin askeltaa parinsa mukana. Siksi monelle tuotti tuskaa, kun askeleiden ottamisesta tuli heti palautetta, jos vain opettaja sattui paikalle. Miehet laitettiin sykkimään ja tekemään painonvaihtoja. No onhan se suomalaisittain erikoista harjoitella buggia neljästä kuuteen tuntia ottamatta askeltakaan…. Micael korosti, että syke (bounce) tehdään pohkeilla ja nilkoilla, ei polvilla. Harjoitteessa siirrettiin paino päkiöille ja vietiin polvia ja lantiota eteen niin, että polvet aavistuksen koukistuivat eteen menon takia. Ja sitten sykkimään nilkoista matalaa sykettä niin, että syke on yhtä vahva ylöspäin kuin se on alaspäinkin. Päivän päätteeksikin Micael vaikutti hyvin pettyneeltä miesten jalkatyöhön, kuten myös vientiin. Tämä tuskin suuresti muuttui sunnuntaina – ihmeitä ei tehdä päivässä.

Naisten askelluksessa hän korosti rytmistä tarkkuutta. Epätarkan rullauksen (päkiältä kantapäälle) hän tuomitsi. Älkööt naiset siis rullatko ollenkaan, jos se edes saattaa hämärtää iskulle osumista. Tämä oli minusta loistava opetus ja avasi ainakin omia silmiäni askelluksen opettamisessa. Loistavankin tanssijan epätarkka rullaava askellus tekee mielekkäästä viennistä mahdotonta. Hän opetti myös tavan rullata tarkasti iskulle osuvan askelluksen yhteydessä. Toinen opetus liittyi painonvaihtoon niin, ettei pää pompi ylös-alas. Askeleet tulisi ottaa niin, että siirretään paino lonkalta toiselle koukistetuin polvin ja vasta sitten suoristetaan jalka, jolloin jalan suoristus vaimentuu sivulle pyöristyvään lonkkaan. Kaikessa naisten tekemisesä hän korosti estetiikkaa.

Pääosa ajasta käytettiin vientiharjoituksen, jossa Micael käytti kehittämäänsä Åhej-tekniikkaa. Tosin kysymys oli minusta pääosin ihan normaalista prepistä eli viennin valmistavasta vastaliikkeestä. Sitä harjoiteltiin tytön vasempaan käännökseen. Ja paljon. Preppi on ehkä useimmille tuttu käsite ja sitä osataan käyttääkin. Nyt keskityttiin kuitenkin vartalolla preppaamiseen ja vientiin. Harjoiteltiin paljon vientiä niin, että kädet pysyvät paikallaan. Valmistavalla osalla ”Å” heilautetaan vartaloa viennistä poispäin ja suoritusosalla ”hej” viennin suuntaan. Käsien paikallaan pysymistä valvottiin niin, että vapaa tanssija piti sormeaan käsien kohdalla viennin aikana. Pukukoppikeskustelunkin mukaan tämä oli porukalle ihan uusia ajatus. Kuitenkin, esimerkiksi westissä näitä käsien paikallaanpitoharjoitteita näkee jo alkeissa tai heti niiden jälkeen. Ei tuo ”Å”-osuus vielä tällä treenillä omallakaan kohdalla lähtenyt luontevasti. Prepin ”hej”-osuus on selvä ja sitä tuleekin toteutettua säännönmukaisesti. En pystynyt muita pareja kunnolla seuraamaan, mutta sain vaikutelman, että kädet kyllä alkoivat viejillä pysyä paikallaan, mutta selvää ”Å”-osuutta ei suuremmin viljelty. Tätä täytyy itsekin tutkia hieman perusteellisemmin. Itse vartalovientiin tuolla esivalmistelulla ei juuri olekaan vaikutusta, mutta Micaelin mukaan sillä kerrotaan ajoissa seuraajalle seuraavasta liikesuunnasta ja annetaan tälle näin mahdollisuus tasavertaiseen oman liikkumisen suunnitteluun. ”Å”-vaihe siis alkoi vasemmassa käännöksessä hetikohta perusaskeleen kolmosen (työntövaste) jälkeen, mutta ei kuitenkaan yhtään ennen eikä samanaikaisesti, ettei se vaikuta itsessään vienniltä. Michael kannusti siis tyttöjä omaan tanssiin ja tekemään vasempaan kääntyen kuudella askeleella mitä tahansa, millä nopeudella tahansa ja mihin suuntaan tahansa ja miestä puolestaan hengailemaan tarkasti paikallaan ja pitämään oikeata kättään valmiina odottamassa tytön paluuta.

Varmaan pari muutakin asiaa tunneilla tuli esille ja tänään lisää. Päädyin kuitenkin tänään tanssahtelemaan kotona tyttärenpoikani kanssa. Ehkä sain kiinni pääpointeista ja uskon opettavani buggia jatkossa aavistuksen eri tavalla. Tärkeä tunti, vaikka paikanpäällä hieman puuduttikin.

 

 

You may also like...

4 Responses

  1. SUKE HUOVINEN sanoo:

    Hei, luin blogisi Brobeckin kurssista mielenkiinnolla…Kirjoituksesta tarttui silmään kohta, jossa kirjoitat Brobeckin yllyttäneen naisia tekemään vasempaan kääntyen kuudella askeleella mitä tahansa ja mihin suuntaan tahansa sekä miestä jammailemaan ja odottamaan oikea käsi valmiina tytön paluuta…Tällaista en muista kurssilta. Nainen päättää pyörimisnopeutensa miehen antaman suunnan mukaan, nainen päättää, minkä käden tarjoaa pyörimisen jälkeen ja se päättyy parittomalle iskulle. Nainen voi vaihtaa otetta kuvion aikana.

  2. admin sanoo:

    Hmm… Tekstini liittyi siis siihen esimerkkiin, jossa Micael puhui seuraajan yhdenvertaisuudesta eli riittävän ajoissa annetusta vienti-informaatiosta. Esimerkkinä käytettiin vasenta käännöstä ja hän näytti pari esimerkkiäkin siitä, miten seuraaja voi tuon vasemman käännöksen aikana kurvata vaikka viejän käden alta. Hän näytti pari muutakin esimerkkiä seuraajan mahdollisuuksista säätää liikesuuntaa, askeleen pituutta ja ajoitusta – toki kuitenkin vasemman käännöksen kuuden iskun ja karkean suunnan asettamissa rajoissa. Tarkkaan ottaen Micael puhui lähes koko ajan viejän vasemmasta kädestä, vaikka tarkoittikin oikeata. Todellisuudessa tyttö varmaan saa vaihtaa kättään niin kuin haluaa, mutta minulle jäi käsitys, että tuolla tunnilla haluttiin, että tyttö palaa vasemman pyörimiseen jälkeen orjallisesti oikealla kädellä pojan oikeaan käteen. Se onkin luontevin tapa palata vasemmasta käännöksestä – kämmen kämmentä vasten toimii kovassakin vauhdissa. Eikä tuo kuusi iskuakaan toki mikään rajoite ole, paitsi tuolla tunnilla, jolla ei paljon saanut soveltaa. Micaelhan tuomitsi vievien soveltamisen eli vaati, että tehdään niin kuin opettaja käskee.

  3. Miestolppa sanoo:

    Hyviä juttuja oli kyllä, paljon jäi mietittävää ja takaraivoon asioita heti käytettäväksi. Itse olen vahvasti visuaalinen oppija, siksi jäi moni asia kaivelemaan, koska hyviä malliesimerkkejä ei ollut. Eniten hämmästytti opettamistyyli, jossa mm. näyttöparia ”opetettiin” muiden silmien alla. Eli ei niin kannustava opetustyyli, mitä ruotsalaisilta olen tottunut näkemään. Itsestä tuntui, ettei uskalla tehdä mitään, ettei tekisi väärin

  4. admin sanoo:

    Totta puhut. Pientä Micaelin ylimielisyyttä yritin kuvatakin jutussa. Ja ”huonojen esimerkkien” joukon keskelle nostaminen sai syystä monen sapen kiehumaan. Silti… nostettiin pöydälle aivan keskeisiä juttuja, joten annoin kaverille anteeksi. Hienoa, että jaksaa painaa tuossa iässä.

Vastaa käyttäjälle Miestolppa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *